Ihmiskunnan Toivo

 Karseita unia

Mielikuvia varmasta tuhosta tulevasta

Inhimillisyys on sana jota  seuraa verivana

Kun ihminen oikeutta jakaa 

Selän takaa

Tikari yössä vilahtaa

Ja joku maassa makaa

On suunta vakaa

Ei ole toivoa ihmisellä 

Pienellä joka tipahtaa kotisohvalle

Kaverit veti pohjalle

Ja taas yksi sielu douppiin nipahtaa

Yössä vaanii pedot ja nerot

Vaan lammas suden vaatteissa

Näkyyy aatteissa julmissa

Pulmissa väkivalllala korjataan suunta jos kurssista livetään

Näin pidetään tuhon polku joka kuolemaan ihmiskunnan ohjaa

Ei näy jälkipolville pohjaa

On kuilu loputon